| |
Tutkielman tarkoitus
on suomenkielisen lähdetekstin sekä ruotsin- ja tanskankielisten
kohdetekstien vertailu ja niiden käännösstrategioiden punnitseminen
joita noudatetaan kun lähdetekstin kieli on murteellista ja slangipainoitteista.
Tutkimuksen lähdeteksti on Rosa Liksomin Tyhjän tien paratiisit
-kokoelman puhekieliset novellit. Ensimmäisessä osiossa tehdään
kielellinen analyysi ja käännöstä tarkastellaan käännösteorioiden
valossa. Toisessa osiossa perehdytään niihin asenteisiin, jotka
kohdistuvat kohdekulttuureiden murteisiin. Oletusarvona on, että tämä
vaikuttaa kääntäjän tekemän käännösstrategian
valintaan. Näitä asenteita tarkastellaan kohdekulttuureissa tehtyjen
sosiolingvistisien tutkimusten kautta. Kolmanneksi tutkitaan kohdetekstilukijoihin
liittyviä aspekteja. Ruotsinkielisen käännöksen poikkeavan
kielen ymmärrettävyyttä (ja osin myös lukijoiden asenteita)
tutkitaan kahden kirjallisen kyselylomakkeen avulla. Lukijoiden kokemuksia
tuodaan esille myös lehdissä julkaistujen lehtiartikkeleiden avulla.
Tutkielmassa on kokonaisuudessaan deduktiivinen lähestymistapa: tutkielman
neljännessä osiossa tutkimusta syvennetään kääntäjien
Helena Idströmin ja Tapani Ritamäen näkemyksillä kaunokirjallisen
puhekielen kääntämisestä.
Tutkielman kielellisessä osuudessa sovelletaan Birgitta Englund Dimitrovan
(2001) käyttämää analyysimenetelmää. Kyselytutkimuksissa
noudatetaan ymmärrettävyyskyselyn kohdalla kvantitatiivista ja
asennetutkimuksen kohdalta myös kvalitatiivista menetelmää.
Tutkielman tuloksena todetaan näiden kahden kääntäjän
käyttäneen eri strategioita eri syistä ja eri tuloksin. Kääntäjä
Tapani Ritamäki on ruotsinkielisessä käännöksessään
korvannut Rosa Liksomin käyttämän lapinkielen Hindersbyn
murteella. Lukijatutkimuksesta ilmeni, että varsinkin novellien murteelliset
sanat olivat vaikeasti ymmärrettävissä, joskin lauseyhteys
auttoi ymmärtämistä hieman. Kriitikot eivät tunnistaneet
murretta aina edes ruotsiksi, mutta ylistivät silti kirja-arvosteluissa
kielen toimivuutta. Vastaanotto kuvastaa sosiolingvististen tutkimusten
mukaisia tuloksia, joiden mukaan Ruotsissa asennoidutaan murteiden käyttäjiin
myönteisesti.
Kääntäjä Helena Idström on tanskankielisessä
käännöksessään korvannut stadin slangin tanskankielisellä
slangilla. Kääntäjä on osittain standardisoinut murteelliset
osuudet harvoja murteellisia tai puhekielisiä sanoja lukuun ottamatta,
jotta mahdollinen korvaava murre ei sijoittaisi novelleja Tanskaan. Sosiolingvististen
tutkimusten mukaan tanskalaisten asenteet murteita kohtaan ovatkin ruotsalaisten
asenteita kielteisempiä. Tanskan kirjalliseen traditioon ei kuulu murteiden
imitoiminen. Murteita käytetään kirjallisuudessa lähinnä
puhujaa halventavassa merkityksessä. Asenteet ja traditio ovat saattaneet
vaikuttaa kohdekulttuurissa asuvan kääntäjän käännösstrategian
valintaan.
Voidaan todeta, että ruotsinkielisen käännöksen kielellinen
rohkeus vaikeuttaa luettavuutta, mutta lisää henkilöhahmojen
kiinnostavuutta. Tanskankielisen version osittain standardisoitu kieli puolestaan
latistaa henkilökuvausta, mutta lisää käännöksen
uskollisuutta. Strategian valinta on kääntäjän, mutta
kohdetekstikulttuurin asenteet määräävät valinnan
kriteerit. |
|
|
